 |
Totta se on, kun omin silmin näkee ja omin käsin voi koskea.
En malttanut avata tekijänkappaleiden pahvilaatikkoa siististi vaan revin sen innoissani riekaleiksi. Aivan kuin sisällä olisi odottanut isompikin yllätys. Onneksi ei. Kaikki oli niin kuin pitikin.
Kyypakki näyttää luonnossa vielä kauniimmalta kuin kuvissa. Taivo Orgin taiteilemat kannet ovat paljon enemmän kuin osasin odottaa. Riku Ahlstenin taitto on selkeä. Karla Löfgrenin tarkkojen silmien ja kielitajun ansiosta teksti lienee muodollisesti priimaa. En kuitenkaan aio ruveta etsimään kirjastani virheitä, joita siellä väistämättä on. Jätän sen tässä vaiheessa lukijoille.
Ehkä koko kirjaprosessin jännittävin vaihe on edessä. Mitä
seuraavaksi tapahtuu? Vai tapahtuuko mitään? Olo ei ole tyhjä, mutta hieman
samanlainen kuin maratonin maalissa. Silloin ajattelee innoissaan, missä juoksisi
seuraavan kerran. Nyt pitää olla itseensä tyytyväinen, kun pääsi maaliin asti.
Matka oli sen verran pitkä, että siitä riittää muisteltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti