Miksi kirjan nimi on Kyypakki?

Kyypakki voi tuntua hieman oudolta nimeltä. Yhdyssanassa on yhdistetty kyykäärme ja pakki eli lähinnä armeijasta tuttu ruoanlaittoastia.

Käärme on myyttinen eläin. Raamatussa se saa vihat niskaansa jo paratiisissa, mutta primitiivisissä mytologioissa se on nähty pikemminkin voimaeläimenä. Myös shamaanit käyttivät kyytä mahtinsa ja voimansa symbolina.

Kyykäärmettä sekä pelättiin myrkyllisyytensä vuoksi että kunnioitettiin. Sen nähtiin edustavan kahta maailmaa, sillä se pystyi liikkumaan tämän- ja tuonpuoleisen välillä, ja siksi se oli shamaaneille tärkeä eläin.

Mahdin koettiin olevan niin voimakas, että kyitä piilotettiin talon seiniin suojelemaan  sairauksilta ja tulipaloilta. Liekö toisaalta eläimeen yhdistetty inho syynä siihen, että käärmeensikiö on varsin viheliäinen haukkumanimi.

Romaanissa kyykäärme on läsnä sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti. 

Olimme varmaan kymmenen ja makasimme Heikin kanssa pihassa lukemassa, kun musta kyy oli työntymässä samalle viltille. Juoksimme huutaen sisään. Heikin isä kävi polkaisemassa saappaallaan karkuun yrittävältä käärmeeltä pään murskaksi. Kuolleen kyyn hän ripusti maahan isketyn tikun nokkaan roikkumaan ja sanoi, että henki siitä lähtisi vasta auringon laskiessa.

     Katselimme käärmeen veristä päätä, josta silmä pullotti ulkona kuin lasihelmi, mutta emme nähneet elonmerkkejä. En uskaltanut niin lähelle kuin Heikki, pelkäsin karvaisia perhosen toukkiakin, pikkukäärmeitä.

Myös pakki on merkittävässä roolissa, mutta mikä on sen yhteys käärmeeseen? Se selviää vain lukemalla kirja.

Ennen retkikeittimiä, eli trangioita ja kaasukeittimiä, metsässä ruoka laitettiin ja kahvit keitettiin pakissa, joka ripustettiin nuotion ylle kepin nokkaan. 

Pakki on harvinaisen epäkäytännöllinen valmistumateriaalinsa vuoksi. Kantta käytettiin syömä- ja juoma-astiana. Koska pakki on alumiinista, se lämpeni polttavan kuumaksi. Teen juominen pakin kannesta sopiikin vain kärsivälliselle retkeilijälle.

Yksi ongelma on myös se, että pakki tarvitsee aina nuotion eli avotulta. Jos sattuu olemaan metsäpalovaroitus, sitä voi käyttää kämpällä, jossa on kamiina. Kaminan päällä kapeapohjainen astia lämpee hitaasti. Tarvitaan siis taas kärsivällisyyttä.

Toisaalta pakki on monikäyttöinen. Sen sisään voi pakata vaikka teetarpeet ja ruokaa, se sopii veden kantoon kahvansa ansiosta, keveytensä vuoksi se on mainio marjojen poiminnassa ja sillä voi vaikka pelata "jalkapalloa".  Vaelluksella pakin puhdistaa helposti puron tai lammen rannassa hiekalla hankaamalla. Retken jälkeen noen poistaminen kotioloissa on sotkuisempaa hommaa.

 Pakin ympärillä oli istuttu monet leirinuotiot, ja se tuntui muuttuneen yhteiseksi omaisuudeksi. Lommot kertoivat, että pakilla oli aikoinaan pelattu myös monet suopotkupakkikisat.

     Kaadoin kouraani teenpuruja, mutta ennen kuin ehdin heittää ne veden sekaan, Korkki määräsi laittamaan enemmän. Kuukkeli lehahteli levottomana lähipuissa. Heikki kuvasi kapeita kynttiläkuusia ja niiden mustia naavapartoja.  

Sekä kyy että pakki yhdistävät romaanin keskeisiä henkilöitä, mutta toisaalta tulevat heidän väliinsä.

Tässä vaiheessa en kerro sisällöstä enempää. Jatkossa kirjoitan siitä, miten romaani sai alkunsa ja millaisia vaiheita käsikirjoituksella oli ennen kustannussopimuksen syntymistä Basam Booksin kanssa.