Kohtaus Peuraselällä

Urho Kekkosen kansallispuistoon voi saapua monta reittiä. Etelästä tullessa suosituin on Kemihaaran entisen rajavartioaseman kautta. Sieltä lähtivät vaeltamaan myös Kyypakin Korkki, Jaakko, Heikki ja Ari. Nuoret miehet palasivat lukioaikaisen vaelluksensa maisemiin, mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Korkki ei koskaan tullut omin jaloin takaisin vaellukselta.

UKK-puisto on ollut suosikkikohteeni Lapissa sen moni-ilmeisyyden vuoksi. Tuntureiden lisäksi sieltä löytyy upeita metsiä ja erämaajokia. Syrjäisemmät kämpät ovat varsin hiljaisia, niissä voi korkeintaan tavata samanhenkisiä vaeltajia.

Ensimmäisen kerran kävin Koilliskairassa lukiolaisena vuonna 1977, jolloin se ei ollut vielä kansallispuisto. Tuon matkan muistelun innoittamana syntyi palanen Kyypakin kertomusta. Todellakin vain innoittamana, sillä kaikki kirjan henkilöt ovat keksittyä. Peuraselän kämppä ja Jaurujoki sen sijaan ovat olemassa.

Kesäkuun toisella viikolla tein kumppanini Katjan kanssa vaelluksen Kyypakin maisemiin – vein kirjan sen tapahtumapaikoille. Lämmintä riitti, kun raahasimme rinkkoja Kemihaarasta kohti Peuraselkää. Lähdimme liikkeelle sen verran myöhään, että oli pakko yöpyä Jussinmurustan laavun luona, noin 17 kilometrin taivalluksen jälkeen. Yöpymisen ansiosta tulimme Peuraselän kämpälle Jaurujoen varteen hyvissä voimin, vaikka lähes kolmen kilometrin laskeutuminen jokilaakson pohjalle ei ihan ilmaista ollutkaan.

Olin sijoittanut kämpälle yhden romaanin avainkohtauksista. Toki olin käynyt tarkistamassa jo aiemmin, että muistini ei ole muokannut paikkaa kovin vieraaksi. Ei ollut.

Vaelluksen yksi tarkoitus oli lukea kirjasta katkelmia autenttisissa ympäristöissä.  Ensimmäisessä lyhyessä videossa luen kirjasta, mitä Peuraselällä tapahtui.

Kyypakkia ei ainakaan vielä ole saatavissa äänikirjana.

 

Video: Peuraselällä 1

Kyypakki palasi tapahtumapaikoilleen

Kaikki alkoi Peuraselän
kämpältä, jossa iso  kivi sinetöi
kahden henkilön kohtalon.

Luoston mainiolta kirjoittajakurssilta lähdin Katjan kanssa vaeltamaan itäiselle Saariselälle. Vaellus liittyi kirjoittamiseen kolmella tavalla. 

Vein konkreettisesti Kyypakin sen keskeisille tapahtumapaikoille: Peuraselälle, Jaurujoelle, Presidentinkuruun, Vongoivanräystäälle ja Tahvontuvalle. Otin kuvia ja luin kirjasta kohtauksia videolle. Laitan niitä julki pikkuhiljaa, kunhan ehdin editoida.

Ari, Heikki, Jaakko ja Korkki tekivät Koilliskairaan kohtalokkaan vaelluksen, josta Korkki ei palannut. Myöhemmin Ari käy yhdessä Marian kanssa samoilla paikoilla selvittämässä, mitä vaelluksella oikein tapahtui.

Kyypakki-kiertue oli saada yllättävän käänteen, kun törmäsimme Pirravatseman kurussa emokarhuun ja kolmeen poikaseen. Olimme kävellä päiväunilla olleiden karhujen syliin tuulen alapuolelta. Karhut lähtivät tanner tömisten liikkeelle alta kymmenen metrin päästä. Onneksi säikähdys oli molemminpuolinen ja lähdimme eri suuntiin, karhut kurun pohjoisrinnettä ylös ja me rinkat selässä etelärinnettä nelinkontin kynnenaluset mustina. (Ks. @psillpaa, www.instagram.com/p/Ctn6WI7sY6F/) 

Jaurujoesta tuli kuoleman joki.

Toinen linkki kirjoittamiseen on viimeistelyvaiheessa oleva käsikirjoitus, jossa päähenkilö pakenee erämaahan ja kulkee osittain samaa reittiä: Jaurujoelta Vongoivan kammille ja Anterinmukkaan. Hän toki kulkee paljon pidemmän matkan, mutta nyt tuli fiilisteltyä ja tarkistettua yksityiskohtia. Minusta on tärkeää, että yksityiskohdat ovat oikein. On myös kiinnostavaa pyrkiä kulkemaan romaanihenkilön silmin ja miettiä, miten hän näkee ympäristön ja mihin kiinnittää huomiota.

Kolmas linkki kirjoittamiseen on itse menetelmä: vaelluskirjoittaminen. Kävellessä ajatus harhailee, assosioi, synnyttää uutta ja mutta ratkoo myös mielessä olevia ongelmia. Kirjoitusvälineet on oltava saatavilla, ettei ohikiitävä ajatus katoa iäksi. Nyt mielessä olivat myös Luoston kurssilla syntyneet ideat.

Mistä sä olet haaveillut? Maria
kysyi Arilta Vongoivanräystäällä.

Lähdimme metsään lauantaina. Kemihaarasta kuljimme Peuraselän kämpälle ja siitä Jaurujoen vartta rajavyöhykkeen reunaan. Matka jatkui Presidentinkurun ja Pirravatselman kurun kautta Vongoivanräystäälle. Vongoivan huiputuksen jälkeen Siliäselän kautta Anterinmukkaan. Sieltä lepopäivän jälkeen Vongoivan kammin kautta Vongoivanjoen vartta Tahvontuvalle, Peuraselälle ja Manto-ojan kautta Kemihaaraan.

Kummun päälle asetin rannasta löytämäni puolen pään kokoisen kiven.
Maria polkaisi kiven syvemmälle hiekkaan. Kiven viereen hän heitti
kukkimaisillaan olevan mustikanvarvun.

Autolle palasimme lauantaina. Iso osa matkasta kuljettiin polkujen ulkopuolella, mikä mahdollisti karhujenkin näkemisen. Kotimatkalla poikkesimme vielä Soklin ahoja ihailemassa, vielä kun ne ovat olemassa. Niitähän uhkaa Soklin kaivoshanke (ks. Luonnonsuojelija 22.11.2019, www.sll.fi/2019/11/22/retki-soklin-uhatuille-ahoille).

Kirjoittajakurssilla

Kirjoittajakurssi kesän alussa on hyvä sysäys koko kesän kirjoittamiselle. Kurssilla saa lisävirtaa monestakin syystä.

Kurssilla kirjoitetaan. Eteen tulee monenlaisia tehtäviä, jotka ratkaistaan kirjoittamalla. Yhteen on kokoontunut samanhenkisiä mutta erilaisia kirjoittajia. Jokainen ratkaisee annetut tehtävät tavallaan. On aina yllätys, miten monella tavalla yksinkertaisen tehtävän voi tehdä. Muut kirjoittavat ympärillä innostavat, antavat palautetta ja tarjoavat silmät nähdä oma teksti uudessa valossa. Lukijat löytävät tekstistä sellaista, mille itse on sokea.

Juhani Karila

Toisilleen vieraista ihmisistä muodostuu muutamassa päivässä tiivis ja turvallinen ryhmä, jossa voi leikkiä sanoilla ja kokeilla uusia tapoja kirjoittaa. Voi myös tunnustaa, että tehtävä ei tällä kertaa napannut ja tuloksena on sitä silkkaa itseään, jota en halua muille jakaa. Moni käyttää tehtäviä siihen, että kirjoittaa materiaalia isompaan tekeillä olevaan tekstiinsä. 

Etukäteen hieman jännittää, millaisten kurssilaisten kanssa viikon viettää ja millainen on ohjaava opettaja, jos hän ei ole entuudestaan tuttu. Tällä kertaa ilmoittauduin Luoston kirjoittajakurssilla Juhani Karilan vetämään proosaryhmään. Karilan tuotannon lukemalla kuva kirjailijasta ei oikein hahmottunut. Novellikokoelmissa Gorilla (2013) ja Omenakrokotiilin kuolema (2016) fantasia on isossa roolissa. Kulttiromaani Pienen hauen pyydystys (2019) leikittelee puolestaan mytologialla. Pelkäsin, että edessä voi olla viikko epämääräistä hörhöilyä. Kaikkea muuta. Opettajana Karila oli selkeä, tarkka, johdonmukainen, kannustava ja samalla tasolla kurssilaistensa kanssa. Häntä oli helppo lähestyä.

Harvoin opettaja pyrkii tuputtamaan kurssilaisille oman estetiikkaansa. Karilakin oli perusasioiden äärellä: päähenkilö, jännite, oma ääni, dialogi, editointi. Hän puhui paljon oman kokemuksen kautta ja käytti esimerkkinä Pienen hauen pyydystyksen tekoprosessia, mutta ei julistanut. Perusasiat ovat perusasioita, jotka olen kuullut monen suusta, mutta aina hieman eri tavalla, mikä on rikastuttanut omaa ajattelua ja heijastunut tekstiinkin.

Taija Tuominen

Luostolla päivä alkoi yhdeksältä ohjaajien aamuluennoilla. Juhani Karila kertoi siitä, miten yliluonnollinen ja luonnollinen törmäävät hänen teksteissään, Taija Tuominen innosti tapansa mukaan kirjoittamaan, Siri Kolu puhui etäyhteydellä henkilöistä ja Daniil Koslov positiivisesta perseilystä. Bonusvieras Juha Hurme kannusti perjantai-iltana ekofilosofisessa luennossaan jättämään silleen.

Kahtena iltana kurssilaisilla oli mahdollisuus esitellä omia kirjoja auditoriossa. Kerroin Kyypakista ja näytin muutaman kuvan tapahtumapaikoilta Jaurujoelta ja Presidentinkurusta. Samoihin maisemiin suuntaan kurssin jälkeen.

Rauhallinen Luosto on mitä mainioin paikka kirjoittamiselle. Kesä alussa matkailukylä on lähes suljettu lukuun ottamatta Luostotunturin kylpylähotellia eli juuri muita houkutuksia ei ole kuin luonto. Ongelmana on vain kurssin suosio. Paikat täyttyvät muutamassa minuutissa, kun ilmoittautuminen alkaa maaliskuussa. 1990-luvulla alkanutta kirjoittajakurssia järjestää Revontuliopisto yhdessä Lapin kirjallisuusseuran kanssa.

Muuten,

Juhani Karila kertoo Pienen hauen pyydystyksestä Anna Ruohosen Sivullinen-podcastissa, jonka Lapin Kansa -lehti tarjoaa ilmaiseksi (https://www.lapinkansa.fi/uudessa-podcast-sarjassa-kuullaan-pohjoisen-kirjai/5654403)