Kyypakki palasi tapahtumapaikoilleen

Kaikki alkoi Peuraselän
kämpältä, jossa iso  kivi sinetöi
kahden henkilön kohtalon.

Luoston mainiolta kirjoittajakurssilta lähdin Katjan kanssa vaeltamaan itäiselle Saariselälle. Vaellus liittyi kirjoittamiseen kolmella tavalla. 

Vein konkreettisesti Kyypakin sen keskeisille tapahtumapaikoille: Peuraselälle, Jaurujoelle, Presidentinkuruun, Vongoivanräystäälle ja Tahvontuvalle. Otin kuvia ja luin kirjasta kohtauksia videolle. Laitan niitä julki pikkuhiljaa, kunhan ehdin editoida.

Ari, Heikki, Jaakko ja Korkki tekivät Koilliskairaan kohtalokkaan vaelluksen, josta Korkki ei palannut. Myöhemmin Ari käy yhdessä Marian kanssa samoilla paikoilla selvittämässä, mitä vaelluksella oikein tapahtui.

Kyypakki-kiertue oli saada yllättävän käänteen, kun törmäsimme Pirravatseman kurussa emokarhuun ja kolmeen poikaseen. Olimme kävellä päiväunilla olleiden karhujen syliin tuulen alapuolelta. Karhut lähtivät tanner tömisten liikkeelle alta kymmenen metrin päästä. Onneksi säikähdys oli molemminpuolinen ja lähdimme eri suuntiin, karhut kurun pohjoisrinnettä ylös ja me rinkat selässä etelärinnettä nelinkontin kynnenaluset mustina. (Ks. @psillpaa, www.instagram.com/p/Ctn6WI7sY6F/) 

Jaurujoesta tuli kuoleman joki.

Toinen linkki kirjoittamiseen on viimeistelyvaiheessa oleva käsikirjoitus, jossa päähenkilö pakenee erämaahan ja kulkee osittain samaa reittiä: Jaurujoelta Vongoivan kammille ja Anterinmukkaan. Hän toki kulkee paljon pidemmän matkan, mutta nyt tuli fiilisteltyä ja tarkistettua yksityiskohtia. Minusta on tärkeää, että yksityiskohdat ovat oikein. On myös kiinnostavaa pyrkiä kulkemaan romaanihenkilön silmin ja miettiä, miten hän näkee ympäristön ja mihin kiinnittää huomiota.

Kolmas linkki kirjoittamiseen on itse menetelmä: vaelluskirjoittaminen. Kävellessä ajatus harhailee, assosioi, synnyttää uutta ja mutta ratkoo myös mielessä olevia ongelmia. Kirjoitusvälineet on oltava saatavilla, ettei ohikiitävä ajatus katoa iäksi. Nyt mielessä olivat myös Luoston kurssilla syntyneet ideat.

Mistä sä olet haaveillut? Maria
kysyi Arilta Vongoivanräystäällä.

Lähdimme metsään lauantaina. Kemihaarasta kuljimme Peuraselän kämpälle ja siitä Jaurujoen vartta rajavyöhykkeen reunaan. Matka jatkui Presidentinkurun ja Pirravatselman kurun kautta Vongoivanräystäälle. Vongoivan huiputuksen jälkeen Siliäselän kautta Anterinmukkaan. Sieltä lepopäivän jälkeen Vongoivan kammin kautta Vongoivanjoen vartta Tahvontuvalle, Peuraselälle ja Manto-ojan kautta Kemihaaraan.

Kummun päälle asetin rannasta löytämäni puolen pään kokoisen kiven.
Maria polkaisi kiven syvemmälle hiekkaan. Kiven viereen hän heitti
kukkimaisillaan olevan mustikanvarvun.

Autolle palasimme lauantaina. Iso osa matkasta kuljettiin polkujen ulkopuolella, mikä mahdollisti karhujenkin näkemisen. Kotimatkalla poikkesimme vielä Soklin ahoja ihailemassa, vielä kun ne ovat olemassa. Niitähän uhkaa Soklin kaivoshanke (ks. Luonnonsuojelija 22.11.2019, www.sll.fi/2019/11/22/retki-soklin-uhatuille-ahoille).