Kirjoittajakurssilla

Kirjoittajakurssi kesän alussa on hyvä sysäys koko kesän kirjoittamiselle. Kurssilla saa lisävirtaa monestakin syystä.

Kurssilla kirjoitetaan. Eteen tulee monenlaisia tehtäviä, jotka ratkaistaan kirjoittamalla. Yhteen on kokoontunut samanhenkisiä mutta erilaisia kirjoittajia. Jokainen ratkaisee annetut tehtävät tavallaan. On aina yllätys, miten monella tavalla yksinkertaisen tehtävän voi tehdä. Muut kirjoittavat ympärillä innostavat, antavat palautetta ja tarjoavat silmät nähdä oma teksti uudessa valossa. Lukijat löytävät tekstistä sellaista, mille itse on sokea.

Juhani Karila

Toisilleen vieraista ihmisistä muodostuu muutamassa päivässä tiivis ja turvallinen ryhmä, jossa voi leikkiä sanoilla ja kokeilla uusia tapoja kirjoittaa. Voi myös tunnustaa, että tehtävä ei tällä kertaa napannut ja tuloksena on sitä silkkaa itseään, jota en halua muille jakaa. Moni käyttää tehtäviä siihen, että kirjoittaa materiaalia isompaan tekeillä olevaan tekstiinsä. 

Etukäteen hieman jännittää, millaisten kurssilaisten kanssa viikon viettää ja millainen on ohjaava opettaja, jos hän ei ole entuudestaan tuttu. Tällä kertaa ilmoittauduin Luoston kirjoittajakurssilla Juhani Karilan vetämään proosaryhmään. Karilan tuotannon lukemalla kuva kirjailijasta ei oikein hahmottunut. Novellikokoelmissa Gorilla (2013) ja Omenakrokotiilin kuolema (2016) fantasia on isossa roolissa. Kulttiromaani Pienen hauen pyydystys (2019) leikittelee puolestaan mytologialla. Pelkäsin, että edessä voi olla viikko epämääräistä hörhöilyä. Kaikkea muuta. Opettajana Karila oli selkeä, tarkka, johdonmukainen, kannustava ja samalla tasolla kurssilaistensa kanssa. Häntä oli helppo lähestyä.

Harvoin opettaja pyrkii tuputtamaan kurssilaisille oman estetiikkaansa. Karilakin oli perusasioiden äärellä: päähenkilö, jännite, oma ääni, dialogi, editointi. Hän puhui paljon oman kokemuksen kautta ja käytti esimerkkinä Pienen hauen pyydystyksen tekoprosessia, mutta ei julistanut. Perusasiat ovat perusasioita, jotka olen kuullut monen suusta, mutta aina hieman eri tavalla, mikä on rikastuttanut omaa ajattelua ja heijastunut tekstiinkin.

Taija Tuominen

Luostolla päivä alkoi yhdeksältä ohjaajien aamuluennoilla. Juhani Karila kertoi siitä, miten yliluonnollinen ja luonnollinen törmäävät hänen teksteissään, Taija Tuominen innosti tapansa mukaan kirjoittamaan, Siri Kolu puhui etäyhteydellä henkilöistä ja Daniil Koslov positiivisesta perseilystä. Bonusvieras Juha Hurme kannusti perjantai-iltana ekofilosofisessa luennossaan jättämään silleen.

Kahtena iltana kurssilaisilla oli mahdollisuus esitellä omia kirjoja auditoriossa. Kerroin Kyypakista ja näytin muutaman kuvan tapahtumapaikoilta Jaurujoelta ja Presidentinkurusta. Samoihin maisemiin suuntaan kurssin jälkeen.

Rauhallinen Luosto on mitä mainioin paikka kirjoittamiselle. Kesä alussa matkailukylä on lähes suljettu lukuun ottamatta Luostotunturin kylpylähotellia eli juuri muita houkutuksia ei ole kuin luonto. Ongelmana on vain kurssin suosio. Paikat täyttyvät muutamassa minuutissa, kun ilmoittautuminen alkaa maaliskuussa. 1990-luvulla alkanutta kirjoittajakurssia järjestää Revontuliopisto yhdessä Lapin kirjallisuusseuran kanssa.

Muuten,

Juhani Karila kertoo Pienen hauen pyydystyksestä Anna Ruohosen Sivullinen-podcastissa, jonka Lapin Kansa -lehti tarjoaa ilmaiseksi (https://www.lapinkansa.fi/uudessa-podcast-sarjassa-kuullaan-pohjoisen-kirjai/5654403)